Otetaan hyvät uutiset ensin..
Mimmi lähti eilen uuteen kotiin. Kiitos kuvasta.
Rehellisesti sanottuna minua jännittää. Ihan kuin oman lapsen kouluun olisi vienyt ja nyt odotetaan viestiä opettajalta, että ---on siinä erityisen tyhmä lapsi :) :)
Jos nyt ymmärrätte vertauksen. Mimmi on tänne syntynyt ja pitkään meidän kanssa elänyt ja toiminut. Nyt tamma opettelee ihan uuden ammatin, hänestä pitäisi tulla matkaratsu.
Toivottavasti yhteistyö sujuu ja tamma tuo monia iloisia hetkiä uuden omistajan elämään.
Ja mennäänkö sitten niihin huonoihin uutisiin...
Joulunkirous....
Olisi aikojen alusta pitänyt rueta kirjaamaan ylös tapahtumat mitä sattuu aina joulun seutuvilla. Olen antanut sille nimeksi joulunkirous.
Tapahtuuhan niitä huonoja asioita ympäri vuoden, mutta joulunkieppehiä ja vuodenvaihteessa aina jotain sellaista, että nöyräksi vetää.
Suurinpiirtein maassa makaan ja puin nyrkkiä kohti taivasta, että taivun, mutta xxxxxx en katkea...
(Loppuuko joulunkirous sitten jos katkean????)
Noniin, ensin tuli Markun syöpärintamalta lisää huonoja uutisia. En nyt tarkkaa termiä tiedä, mutta puhekeskukseksi tätä nyt vaikka sanon... Markulta rupesi häviämään sanat ja puhe venyy kuin sillä kuuluisalla lumilautailija Hyysalolla.
Lääkäri kielsi kilvanajon. Uudet lääkitykset ja nopeassa tahdissa uusia lääkärikäyntejä, eli ma on seuraava.
Ja 4 päivä...
Kova pakkanen, putket alkoi jäätyä.
Lämmitystä talliin....
Hevoset sisällä...
Iltapäivällä lähdettiin kotiin tekemään ruokaa. (Minä olin ja olen edelleen kipeä ja kuumeessa, kunnon horkkataudissa.) Olin juuri ottamassa lautasta ja soppakauhaa kun katse osui ikkunasta tallin seinään.
Se oli tulessa!!!!!!!!!!!!!!!
Vaatteet päälle ja pihalle- puhelin unohtui.
Markku alkoi sammuttamaan tulipaloa.
Vuoroin viskottiin hevosia pihalle, niistä näkyi karsinassa vain jalat.
Varsat takaovesta pihatonpuolelle ja pojat etuovesta katostarhaan, se oli nopeasti tehty kunhan vain löytyi pää mihin tarttua.
Kiikutin Mimmin ja Matin omaan tarhaansa ja hain puhelimen.
Soitin 112.
Myönnän, että puhelu alkoi mennä ihan väärille urille kun nainen alkoi jaaritella yksitellen joka ikisen omaisuuden mitä meillä on, onko autoa, onko talo lähellä, entäs sitä ja tätä... Minuuttitolkulla meni aikaa, lopulta karjuin kurkkusuorana, että (luultavasti kirosinkin...) minä pistän nyt puhelimen kiinni ja mene sammuttamaan tulipaloa, jos pölisen tässä niin tuli leviää. Että soita uudelleen jos on jotain asiaa kunhan homma on hanskassa.
Työnsin puhelimen taskuun ja jätin naisen yksinään pälättämääm langoille.
Markun ansiosta koko talli ei palanut.
Koska osasi rueta kampeamaan kangella seinälautoja irti ja sitten väliin vettä ja lunta. Oli kyllä hilkulla, että ei päässyt kattorakenteisiin -sinne ei oltaisi omin voimin enää ylletty sammuttamaan.
Sitten alkoi tulla paloautoja, ambulanssi - vaikka olin sanonut, että meillä ei ole hätää ja poliisi.
Palomiehet teki jälkisammutuksen ja antoivat ohjeet miten toimia yövahteina. Jos jäänyt kytöjä jonnekkin niin voisi syttyä uudelleen.
Jos uusi tulipalo olisi syttynyt ei meillä olisi mitään mahdollisuutta sammuttaa sitä, vesiputket jäätyi ankkajäähän. Palokunnan tuloon menisi aikaa, veikkaan että silloin olisi tuhoutunut iso osa tallista.
Sähköpääkeskus-vai mikä se laatikko missä on sulakkeet meni, johtoja paloi. Samana iltana tuli sähkömies irrottelemaan vialliset piuhat.
Valot jäi onneksi talliin....
Vesiputket pitää uusia, seinää ei ole...
Että semmoista...
