Pientä taukoa pukkasi blogin kirjoitukseen. Aktiivisesti on porukat näköjään käyneet kurkkimassa olenko mitään tänne tuhertanut.
Edellinen teksti tuntuu nyt suorastaan huonolla maulla kirjoitetulta, nimittäin Markku sairastui, oksenteli päivän. (Ikinä kenenkään ole nähnyt sellaisessa metrin kaaressa truuttaavan yrjöjä ulos...)
Oksenteli niin, että soitin terveyskeskukseen ja jätin soittopyynnön. (Outo systeemi nykyään...)
Olin jo valmis tilaamaan ambulanssin, sillä olin 100% varma, että Markku on kuivunut ja sairaampi kuin mitä osasin edes kuvitella.
Markku sitten lähti( hyvä että pystyi liikkumaan...) kuitenkin terveyskeskukseen siskonsa kyydillä ja minä jäin tallia ylläpitämään.
Oli joutunut heti tiputukseen ja sieltä joutui sitten sairaalaan.
Markullahan oli koskenut päähän joulusta asti... Vai lieneekö jo sitä ennenkin ollut huono olo... Ja nyt kun muistelen, niin useasti sanoin hänelle, että hei olet ihan oudon värinen ja hei sinulla on kirkkaanpunaiset silmät... Oksenteli välillä kesken työnteon...
Eipä tullut pakotettua jo silloin lääkäriin... Taidetaan olla molemmat sellaisia, että sittenkuin ei enää silmät päässä liiku, niin saa raahata pois edestä, ei kuitenkaan lääkäriin ihan vielä, tiedä vaikka sitä itsestään paranisi...
Se kamala tauti, syöpä on levinnyt useisiin paikkoihin. Mm. aivoihin....
Vähän helpotti kun sain sorhattua koneeseen videopuhelimen ja soitin sairaalaan sitä kautta. Näin että oli jo paljon pirteämpi.... Ajattelin, että jos täällä tulee joku hätä, niin pystyn kantamaan tietsikan mukanani ja näyttämään, että hei tästäpä irtosi tappi ja mutteri kuinka korjaan sen???
Minä olen parhaani mukaan yrittänyt pitää tallia pystyssä. Juossut ympäri vuorokauden kumikengät savuten.
On ollut pakko tehdä niitäkin töitä mihin minun ei ikinä ole tarvinnut sormiani iskeä. Kuten heinien koneella siirtelyyn.
Siinä kiertelin ja kaartelin Avantti-Anttia aikani ja tutkiskelin nippelit ja näpsyttimet. Oletin että avaimesta virta päälle ja hehkutus ja sitten se käynnistyy.
No ei käynnistynyt.
Kuului vain naksnaksnaks...
Kipitin netin ihmeelliseen maailmaan ja kyselin apua Tampereen Timolta. Ei osannut antaa oikeaa vastausta. Sitten muistin, että olin nähnyt Riiankin ajelevan Avantilla. Kuvia facessa nääs...
Naiselta saisin varmaankin tyttömäiset ohjeet!!!
Ja sieltähän se neuvo tulikin. On kuulemma Avanteissa niin jämy käynnistyssydeemi, että sitä pitää voimalla runtata loppuun asti.
Ja sehän starttasi, perhanas vieköön.
Myönnetään, että ajelin alussa pelkästään taakseppäin kun en millään helevetin ilveellä saanut sitä menemään eteenpäin. Tiirailin joka vivun ja vipstaakkelin, mutta ei ne näyttäneet peruutusvaihteelta.
Kun aloin olla jo hulluuden partaalla hokasin katsoa kinttuihini.
2 poljinta. Toisesta eteen, toisesta taakse.
Varastossa pyörin kuin puolukka pxxxxxssä....
Ei ihan hetkessä avautunut miten sillä kuljetaan niin, että ei törmäillä ovenpieliin.
Mutta harjoitus tehnee mestarin.
Olen hakenut sillä heinäpaaleja ladosta ja tänään siirsin hevoskopin pois varastosta. Kaikkea sitä oppiikin kun on pakko :)
Huomenna Markku aikoo lähteä raviradalle. Joku kengittää Matin Markun puolesta. Ja kai ne Matti ja Mimmi vetää hiitin?
Maanantaina alkaa sädehoito. (Tänään tekevät muotin? päästä ja tarkkaavat sen paikan mihin sitten tykittäävät.) Se kai kestää kahden viikon ajan.
Kiitos Olalle kun olet ollut apuna ja tukena!
Raveja joita seurataan:
Apache Nordique tänään.
Harminimoon Tinker sunnuntaina.
Sir Harmi 20.4
Seuraavaksi jään pohtimaan miten saan väännettyä Jaska 2veeltä hokit irti kengistä. Sekin olisi normisti Markun duuni. Saattaapi olla niin tiukassa, että tyrä ryskyy kun niitä yritän poistaa...
Tosin, sain ylämaannaudankin laitettua taluttimeen ja painittua seinään kiinni. (Normisti sekin miehistä hommaa...) Tein turkin hoidon. Että Joonatar oli vihainen, potki ja sarvilla suihki, mutta kyllä melko hyvin sain hommani hoidettua. Joten eikun kärsä kohti seuraavaa haastetta...
Räkäkeiju?
