Menomatkalla Maaningalle meinasi kolarinpoikanen olla lähellä. Paloauto ja joku hälyytysauto olivat peilijäässä olevan tien mäkeen pysähtyneet melko peräkkäin. Me puhallamme mäen päälle ja sitten pufffff onkin 2 autoa edessä. Olivat tulleet irrottamaan pikku puunoksaa mikä roikkui maantien yllä. En kyllä ymmärrä miksi siihen kymmentä ukkoa tarvittiin... No Markku jarruttaa ja mie pelkäsin, että mennään linkussa ojaan tai sen toisen auton perseeseen.
Paloauto oli niin kivasti parkissa, että meidän olisi pitänyt mennä toiselle kaistalle mäennyppylän lakikohdan alla. Entäs jos sieltä vastakkaisesta suunnasta olisi puhaltanut 80:ä auto meidän keulaan. Lopulta yksi palomiehistä älyää mennä ohjaamaan meitä ja kurkkaa laen yli huitoen merkkiä, että ei tule ketään...------Ja ei nimittäin kyllä ihan heti kukaan reagoinut mitenkään...
Tyhmiä palomiehiä....:)
Susannan duuni alkoi tarkastamalla Tirpan liikkeet käynnissä ja ravissa.
Sitten siirryimme sisälle talliin.
Susanna hieroi ja venytteli tamman. Neidistä löytyi kipeitä kohtia. Ja niinkuin olin jo Susannan kanssa viestitellytkin tammalla on oikea lautanen alempana. Vasen oli kipeä. Myös saimme vahvistusta epäilylle, että oikea jalka on lyhyempi kuin vasen. Kengitetään korkokenkään....:)
Hevoselta kipeytyy helposti ristikkäisen puolen jalat. Tirpalla oli lapa enemmän töröllään siltä puolen.
Saimme paljon hyviä neuvoja. Ratsastusohjeita-ympyröitä ja kahdeksikkoja, pienten esteiden ylitystä,kahlaamista lumessa, peruuttamista, sivuttain askeltamista vaikka tallin seinää vasten. Saunotusidea heitettiin ilmaan....
Susanna sanoi, että ongelman poistoon menee aikaa. Että osakkaat, varapäreet käyttöön....
Kuva Hirmu Harmista, ryöstetty Katjalta:
Traktori on näköjään rantautunut pihaan yön aikana. Markku osti sen ulkomailta. Seilasi laivalla Suomeen.
