Jatkanpa sitä perunajuttua jota olin Pilleristä eilen kertomassa. Tietokone nimittäin tilttasi ja alkoi kirjoittamaan tekstiä päällekkäin, eikä antanut siirtää eikä poistaa mitään. Oli siis parempi lopettaa kirjoitus kuin yrittää sählätä lisää...
Eli, siis seisoimme siellä pottumaalla ja Pilleri alkoi mukamas sieltä jäätyneen lumihangen alta kaivamaan käskystä perunoita. Kaivaa ja kaivaa... Pinta niin kovaa, että alkaa hyppiä etutassuilla tasajalkaa yrittäen saada lumipintaa rikki.
Koira mulkaisee minua. Ihan kuin olisi tajunnut, että nyt tuo ämmä kusetti pahemman kerran. Kääntyy kannoillaan ja poistuu taakseen katsomatta.
Minä ulvoin naurusta... Kunnon källi, kjäh, kjäh :)
Hektor sitten päätti, että perintötuoli tarvitsee uuden jalkamuotoilun:
Kävin eilen Jaskan kanssa maantielenkin vetäisemässä.
Nyt oli paljon vilinää tiellä. Heti melkein oli metsätraktori, uusi puukasa, lavetti, tankkauspiste peräkärryineen, uudenkarhea mersu pysäköitynä lavetin eteen. (Kuiskasin Jaskalle, että mitä nyt sitten teetkin, niin älä ainakaan törmää tuohon mersuun........)
Lavetin takana oli maasturi.
Kirsikkana kakunpäällä-
joku perusjantunen ajaa pikkuautolla meitä kohti.
Jaskalla korvat pyöri, mutta askeltakaan ei ottanut harhaan. Hieno poika kertakaikkiaan.
Meitä vastaan ajoi vielä kaksi autoa. Tai siis edestä tuli nainen kaasutellen samaa vauhtia ohi kuin meitä ei tiellä olisi ollutkaan.... Ihme rouvia näillä nurkilla asuu...
Takaa ajoi mieskuski, hiljensi, tarkisti tilanteen ja rullasi ohi... Oli ensimmäinen auto joka sieltä suunnasta meidät ohitti.
Ja tietenkin kotimatkalla piti ohittaa taas se metsätraktorilavettimersumaasturitankkauspiste.
Ihan kunnon maantiekoulutuspvä siis :)
Minulla oli kello mukana. Jaska hölkki 1.54 täysi jarru päällä parhaimmillaan. Kaverin kanssa vauhdit alkaa olla varmaankin jo opparilähtö kunnossa.
Iris
Choklit Chip Chip
Iris sai eilen sydämeni lyömään tyhjää. Rouva isoine mahoineen meni lumihankeen piehtaroimaan. Kohtaan missä eivät olleet kävelleet. Kun on ollut pakkasöitä pinta oli jäinen. Rouva kellii ja lumikinoksen pinta rikkoonuu. Ympärillä oleva hanki tietenkin jää kovaksi. Rouva "tipahtaa" sinne hangen sisään ja jää sätkimään kyljelleen kuin polkisi pyörällä. Mietin hetken ihan tosissani, että a,b,c,d... Vaihtoehdot ovat-en mene häiritsemään sitä, ettei säikähdä. Ei nyt viimeisillään olevaa tammaa tekisi mieli hätyyttää... Vai menenkö työntämään, kiskomaan ylös.... Vai... Vai....??...
Onneksi tilanne laukeaa itsekseen ja tamma saa sätkittyä itsensä takasin pystyasentoon.
Tsissus kun säikytti minut :) Meni minuuttitolkulla ennen kuin sai kinttunsa polkaistua hankeen ja pääsi ylös sieraimet tuhisten.
Ei ne järkytykset siihen loppuneet... Annika lähetti hätäviestin, että Harmin Harashoo on turvonnut ihan muodottomaksi. Ihan kuin ampiaislauma olisi kimppuun käynyt.
Näytti niin pahalta, että kortisooniahan siihen olisi piakkoin saatava, ettei henkitorvi muuraudu umpeen. Eläinlääkärit eivät kuulemma vastaanneet....
Siinä myötäelin ja jännitin mukana.
Onneksi sitten sai lääkärin kiinni ja lääkemääräyksen + ohjeet miten edetä jos turvotus ei laske...
Myöhemmin sain viestin, että on vähän lääke ruennut puremaan. Yön yli seurantaa ja aamulla uudet päätökset jos on patit jäljellä.
Mimmi lähdössä lenkille:
