Ensin kiitokset paketista!
Markku kävi eilen postista noutamassa Sirkkiksen ja Raimon lähettämän paketin. Spesiaalikiitokset lähettävät mäyrikset, sillä paketin avauksen jälkeen lelut on roikkuneet huulessa ja hännät on heiluneet vinhaan tahtiin. Yöksi lelut hyllytettiin, että kaikki saamme nukkua levollisesti. 4 aikaan Eelis ei enää malttanut olla kysymättä, että saisikohan hän omansa. (Olin jo hereillä... Joten annoin lelut hurttulaisille.)

Sitten raveja joita seurataan: Tänään juoksee Cayenne Harmi!!!! Toivottavasti leikkaus onnistui ja ravi luistaa!!!
Harmimosa Tinker kisaa Kuopiossa Tapaninpvänä.
Kerronpa seuraavaksi eilisen pukkilaukkaepisodin.

Lähdin 8.00 ajamaan Lortilla. Oli vielä hämärää. Ensin käveltiin. Lana oli perässä. Pystyin tekemään vain puolikasta lenkkiä, kun toinen traktori oli ojassa ja pelastamaan lähtenyt Massikka oli myös jäänyt kiinni hankeen.
Sitten hölkkäiltiin hikeä pintaan. Olin suunnitellut, että ajan hevoset aamusta ja päivällä lähden kyläkierrokselle.
Kohtalo päätti toisin.....
Kuvassa Matti ja Markku, salakuvasin.

Oltiin takalaitsan osuudella menossa, jossain siinä lehmäaidan kivikko-osuudella kun Lortti teki pienen niiausliikkeen takapäällä. Tiesin mitä se tarkoittaa.( On sitä ennenkin kavionpohjia katseltu....) Kaviot lensi kohti minua ja hevonen ryntäsi ojan yli pellolle. Siinä rytäkässä jotenkin heilahdin pois kyydistä-ohjat taisi ensin kirvota käsistä ja sitten ei ollutkaan oikein tukea mistään joten ehkä siksi keikahdin päälleni hankeen? Rytäkkä oli ohi sekunneissa, ei siinä kauheasti kerennyt reagoida.
Kassu:

Mutta kun se pirkaleen lana oli siellä kärryjen perässä. Pää edellä kun tipahdin alas, niin se värkki sviippasi päänahkani rullalle. Ja jotenkin myös vasempaan silmään osui koska se on nyt musta niin kuin olisi nyrkillä mottaistu.
En harrasta yleensä itseni kuvailemista, mutta nyt piti ikuistaa tuo violetti silmä. Silmäluomessa näkyy myös haavoja.

Tänä aamuna kun kurkkasin peiliin, niin väri on levinnyt myös silmän alle :)
Makasin siellä hangessa ja ensin luulin, että nyt en pääsekkään ylös. Senverran maapallo viskasi ympäri ämpäri. Ihan niin kuin olisin ollut hulppeassa humalassa.
Pääsin kuitenkin.
Mietin, että onko kaikki luut ehjinä. Päähän koski. Ja ihan kuin veri olisi valunut päästä karvahatun alta.
Siinä sitten pähkäilemään, että mitä kautta lähden kömpimään kotiin. Hevonen oli painellut tietä pitkin mutkan taa. (Onneksi meillä on aita ja pihaportti, niin hevoset karatessaan pysyvät omalla tontilla.)
Laahustin peltoja pitkin, hevosaitojen läpi tallin pihaan ja hevonenkin kävellä lompsutteli luokseni kärryt perässään. Laitoin sen kiinni seinään ja lähdin sisälle.
Pistin Markun tutkimaan päänahkani ja veriruhjeitahan siellä oli.
Niskat on pirkaleen kipeät. Tukikauluri olisi vallan kaivattu vempele. Mitenkäs sen kotikonstein tekisi? Ilmastointiteippiä torven ympäri?
Päätä en oikein voi nostaa ylös normaaliin asentoon, joku estää sen. Varmaankin turvotus.
Katselen siis omia varpaitani.
Eli tallin lauhkein ja laiskinkin polle voi saada hepulit. Sitä mietittiin, että miksi....
Oli hämärää. Markku ehdotti, että entäs kivikon reunassa oli jänis? En tiedä, sellaista en nähnyt. Hevosen reaktio oli mielestäni kova säikähdys ja paniikkipotku.
Siispä.......... Nyt tuli taas kerran päänuppiin niin kova tälli, että pakko kaivaa kypärä jokapväiseen käyttöön. Ikävä puoli siinä on se, että palellun niin helposti. Karvahattu ei taida mahtua kypärän alle :) :)
Juu, en käynyt lääkärissä, mitä ne nyt olisi voineet tehdä. Jos alkaa ilmetä jotain uusia vaivoja menen sitten. Kaverini lähetti tälläisen muistutuksen:
Kannattais kyllä käydä... Minulta hävis sanat ja opettelin puhumaan lauseita kolme kuukautta, kun vaan putosin hevosen selästä. Ja se hevonen seiso paikallaan ja oli se kypärä päässä...sanat hävis vasta viikon päästä putoamisesta...aivoruhje...
Nyt ei kyllä ollut meikäläisen suojelusenkeli mukana hommassa.... Kahvillako lienee ollut?