Ääninäyte häneltä:
http://youtu.be/vhMEvxXZ6Z4
Ei suostunut millään suhisemaan. Suhisi kyllä sitten oikein olan takaa kun lähdin kävelemään.
Lieneekö sama lintu jota olen vuosia seuraillut keväisin. Laulelee 5-6 välillä aamulla aina ahkerimmin.

Ensin oli lähikoivuissa. Kun lähdin hakemaan kameraa, niin siirtyi kauemmas kuusikkoon. En lähelle uskaltanut mennä vaan kameran zoomilla tähtäsin. Ei hirveästi kiinnostanut aamutuimaan harrastaa lintupainia.
xx
Matti ja Mimmi kävivät siellä hammaslääkärissä. Matilla irronnut huonosti hampaat ja siitä syystä jäänyt ientulehdus. Hampaita pitää huuhdella pari kertaa pvässä. Mimmillä oli piikkejä.
xx
Meille tuli uusi siitostamma.
http://www.sukuposti.net/hevoset/choklit-chip-chip/644839
Aika hyvä näin Suomen oloihin. Hänen varsansa juoksee 24 pvä Bodenissa ja 27 pvä Kuopiossa.
xx
Sain luvan Annelta kopioda jutun kypärän käytöstä. (Itse olen hyvä esimerkki siitä, että karvahattu ei riitä suojaamaan kalloa...)
MUISTAKAA SIIS KÄYTTÄÄ KYPÄRÄÄ!!!
#järkipäässä Osallistun kypäräkampanjaan omalla kuvallani ja tarinallani. Kuvassa hevoseni päässä oleva kypärä pelasti suurella todennäköisyydellä henkeni sunnuntaina 12.4.2015. Olin iltapäivällä maastossa oman hevoseni Rikun kanssa (kuvassa). Mukana oli myös ystäväni omalla hevosellaan. Olen omistanut Rikun nyt 2,5 vuotta ja tunnen sekä hevosen, että maastot hyvin.
Laukkasimme reippaasti ylämäK
een. Yhtäkkiä mutkan takaa ilmestyi eteemme maastopyöräilijä. Sekä pyöräilijä, että hevoseni pelästyivät yllättävää tilannetta, enkä ehtinyt reagoida lainkaan, vaan paiskauduin täydestä laukasta maahan hevoseni vaihtaessa suuntaa.
Olin tajuttomana usean minuutin ajan. Ambulanssi, jonka tilannetta selvittämään jäänyt pyöräilijä neuvoi paikalle, haki minut sairaalaan. Olin ajoittain tajuissani, ajoittain muualla. Kyselin uudestaan ja uudestaan, mitä oli tapahtunut. En muistanut.
Yöllä heräsin sairaalasta. Soitin jälleen kerran kutsukelloa. En tiennyt, missä olin ja miksi olin siellä. En muistanut mitään tapahtumasta, enkä myöskään sitä, että se oli selitetty minulle jo kymmeniä kertoja.
En edelleenkään muista mitään onnettomuudesta, enkä päivistä ennen sitä. Neljä päivää elämästäni ovat kadonneet. Olen edelleen kipeä ja sekava. Mutta olen silti hengissä. Siitä saan kiittää tuota kädessäni olevaa kapinetta, turvakypärää. Kuvasta et sitä näe, mutta siitä on painunut otsalohko sisään.
Elämä ei ole itsestäänselvyys. Sen takia, ihan joka kerta, hevosen selässä on järki ja kypärä päässä.
Ps. Kiitos kaikille ihanille Aulangon ratsastuskoulun ihmisille ja ohikulkijoille jotka auttoivat minua ambulanssiin ja muita löytämään hevosemme. Teillä on suuri sydän.